Semppa.net ~ Näytä viesti

On tunnettu juttu, että herkässä lapsuudessaan Frank Miller näki elokuvan The 300 Spartans, joka teki tähän lähtemättömän vaikutuksen. Pikku Frank varmisti useampaan otteeseen vanhemmiltaan, että valkokankaalla lyyhistyvät sankarit todella kuolivat. Tämä elämys, ja etenkin oivallus siitä, ettei mahtavinkaan soturi ole tuhoutumaton, on selvästi jättänyt jälkensä Millerin hahmonsuunnitteluun ja käsikirjoituksiin. Aikana, jolloin sarjakuvasankarit olivat kuivettuneet omaan voittamattomuuteensa, Miller oli mukana uudistamassa koko supersankarigenreä luomalla viallisia, epätäydellisiä sankareita. Koska Millerin aiempi tuotanto on ollut pääosin hienoa, on pienoinen tragedia, että tämä liki katselukelvottomaksi elokuvaksikin kääntynyt työ voi olla monelle nuorelle ensikosketus Millerin sarjakuvaan.

300 kertoo Thermopylain solan taistelusta, jossa helleenien armeija, jonka ydinjoukon muodostivat Spartan kuninkaan Leonidaan johtamat kolmesataa spartalaista, vastusti barbaarivalloittaja Kserkseen miljoonapäistä persialaisarmeijaa päiväkausia. Sarjakuva keskittyy sotureidensa rakastamaan ja palvomaan kuningas Leonidaaseen, sekä nostaa tämän rinnalle päähenkilöiksi nuoren Stelioksen ja tarinankertoja Dilioksen, jotka kuitenkin lähinnä kiillottavat jo valmiiksi turhan täydellisen kuninkaansa kilpeä. Muutenkin tämän sarjakuvan yhteydessä päähenkilöistä puhuminen tuntuu perusteettomalta, pääosassa kun eivät ole niinkään henkilöt, vaan näiden toiminta. Pääpaino on sanalla toiminta, koska sitä sarjakuvassa riittää, ja Millerin tyyliin se on näyttävää. Parhaimmillaan loistavat kuvat vain seuraavat toisiaan, huonoimmillaan taas liian tiheät ruudut puuroutuvat yhdeksi mössöksi. Miller on tehnyt aiemmin useampaan otteeseen yhteistyötä värittäjä Lynn Varleyn kanssa hengästyttävän upein lopputuloksin, mutta tällä kertaa väritys tekee monesti ruuduista entistä suttuisempia Millerin unohdettua yksityiskohdat.

Miller on ilmeisesti henkilöhahmojensa esikuvia kunnioittaakseen pyrkinyt välttämään näiden likaamista. Näin sarjakuvan hahmoista puuttuu syvyys, joka Millerin muista hahmoista on tehnyt kiinnostavia. 300 on paikoin visuaalisesti hyvinkin vaikuttava, mutta juonen ja henkilöiden kannalta melkoisen ontto ja hengetön. Lisäksi kylläkin tyylikäs kovakantinen jättikirja on turhan hankala luettava; sylissä liian iso ja kulmikas, pöydällä taas pelkästään liian iso. Dark Horse eittämättä panostaa sekä laatuun että ulkoasuun. Sisällön suhteellisesta heikkoudesta huolimatta on joka tapauksessa hienoa, että 300 on myös suomennettu, ja kieltämättä rajallisen kokemukseni mukaan aivan mallikkaasti. Jälleen hieno teko Egmontilta.

Liittynyt: 30 Elo 2007 Viestejä: 66 Paikkakunta: HKI

Lienee aika off-topic, mutta miksen ole kuullut tästä elokuvasta muuta kuin että tylsä homoelokuva? o__ô Aina ton DVD:n ja VHS:n mainoksen aikana tulee mieleen, että mitenköhän tuollaisesta elokuvasta saa homon ja vielä siten, että se on YLIPURSUAVAN homo. X"D